Ihmiskunta kohtaa ennennäkemättömän globaalin haasteen ilmastonmuutoksen muodossa. Yhdessä pyrimme sopeutumaan ja korjaamaan vuosi vuodelta niitä virheitä, jotka ovat johtaneet meidät nykyiseen tilanteeseen. Samaan aikaan käytämme myös uskomatonta luovuuttamme löytääksemme ratkaisuja luomaamme ongelmaan.

Teknosolutionismi uskoo siihen, että teknologia pelastaa jonain päivänä maailman.

Saadakseen median ja yleisön huomion, radikaalit aktivistit ottavat vaikutuskeinokseen kansalaistottelemattomuuden, mutta onko siitä oikeasti hyötyä?

Se, ettei vihreä siirtymä ole muodissa, tai että poliitikot ovat valmiita hidastamaan sitä, ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei siirtymällä olisi kiire. Tämä tilanne saattaa ajaa ympäristöaktivistit ottamaan käyttöön yhä radikaalimpia keinoja, jotta ilmastokriisi saisi tarvitsemansa median ja yleisön huomion.

Millaisia uusia taitoja yrityksissä tarvitaan, jotta ne voivat olla mukana vihreässä siirtymässä ja vastata ilmastohaasteisiin?

Euroopan unionissa toimivien yritysten voitava luottaa siihen, että niillä on käytössään oikealla ja tarkoituksenmukaisella osaamisella varustettua työvoimaa.

Jotta Euroopan Unioni saavuttaisi tavoitteensa olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, lienee itsestään selvää, että yksityisen sektorin tarvitsee tehdä myös oma osansa. Itse asiassa tämä on yksi tärkeimmistä asioista tavoitteen saavuttamiseksi, erityisesti, kun puhutaan pienistä ja keskisuurista yrityksistä, joita löytyy unionista 23 miljoonaa, ja jotka työllistävät 83 miljoonaa ihmistä ja muodostavat noin puolet Euroopan bruttokansantuotteesta.

Valtava osa Euroopan väestöstä elää kaupungeissa, ja kaupungeissa asuvat kärsivät jo nyt ja tulevat kärsimään tulevaisuudessa ehkä vielä enemmän ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Ovatko kaupungit tulevaisuudessa maanpäällisiä helvettejä ja viileitä keitaita? Millaista urbaania suunnittelua kaupunkimme vaativat, jotta ne pystyvät sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Energiaremontti tekee hyvää paitsi ilmastolle myös lompakolle. Kodin remontoiminen energiatehokkaammaksi onkin ollut pinnalla jo pitkään.

On itsestään selvää, että Euroopan Unionin ei ole mahdollista saavuttaa sen Green Deal -ilmastotavoitteita, ilman, että myös asumisen ja rakentamisen sektori tekee oman osansa. Tavoitteena on vähentää kasvihuonepäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 menneessä.

Suuri osa meistä on valmiita muuttamaan elämäntapojaan ainakin tiettyyn pisteeseen asti estääksemme ilmastonmuutoksen etenemisen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ympäristön pilaamisen. Mutta mitä ”tiettyyn pisteeseen asti” tarkoittaa?

Olemmeko me eurooppalaiset yksilöinä, mutta myös yhteiskuntana, valmiita tekemään uhrauksia, joita vaaditaan ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi?

Taloustieteilijät uskovat, että välttämättömällä ekologisella muutoksella on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia monille sektoreille. Tämä tarkoittaa, että se vaikuttaa väistämättä myös kotitalouksien ostovoimaan ja tulevaisuuden inflaatioon.

Meidän on kompensoitava aiempi tietämättömyys ja estettävä vuorostamme omalla toiminnallamme tuhoisa vaikutus tuleviin sukupolviin. Tätä varten meidän on mietittävä uudelleen tapaamme elää – ylikulutuksen kierrettä, jossa meidät kasvatettiin ja jossa olemme edelleen jumissa. Emme voi enää teeskennellä tietämättömyyttä.

Mutta miten me maksamme tämän siirtymän? Voiko taakan jakaa tasaisesti koko yhteiskunnan jaettavaksi?