Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miten uuden ajan osaamisen hallintajärjestelmät voivat tukea itseohjautuvia tiimejä ja oppimista organisaatioissa. Vieraana meillä on Janne Ruohisto, joka on ollut keskeisessä roolissa rakentamassa Skillhivea – työkalua, joka mahdollistaa jatkuvan oppimisen ja osaamisen jakamisen yksilöiden ja organisaatioiden välillä. Pohdimme, miten osaamisen kehittäminen voi tapahtua luontevasti osana jokapäiväistä työtä, ja miten tämä tukee itseohjautuvuutta.

Keskustelemme siitä, miten uudet järjestelmät, kuten Skillhive, eroavat perinteisistä HR-työkaluista, joissa osaamisen kehittäminen on ollut erillinen, usein kankeampi prosessi. Janne jakaa kokemuksiaan siitä, miten itseohjautuvuuteen perustuvat järjestelmät voivat lisätä organisaation ketteryyttä ja oppimiskykyä. Eri tasojen johtajien roolit – ylimmän johdon, keskijohdon ja lähijohtajien – oppimiskulttuurin rakentamisessa ovat tässä avainasemassa, ja pohdimme, miten heidän toimintansa mahdollistaa tämän uudenlaisen oppimisen tavan.

Lisäksi Janne kertoo, miten tekoäly voi tulevaisuudessa rikastaa osaamisen hallintaa ja oppimisen johtamista. Keskustelemme siitä, miten tekoäly ja itseohjautuvat järjestelmät voivat yhdessä luoda oppivia organisaatioita, jotka mukautuvat nopeaan muutokseen ja tekevät oppimisesta kaikkien työntekijöiden vastuulla olevan jatkuvan prosessin. Entä voiko tällainen järjestelmä toimia yksilön henkilökohtaisena oppimispankkina, kun hän liikkuu organisaatioiden välillä?

Tässä jaksossa pureudumme oppimiskulttuurin ja oppivan organisaation kehittämiseen yhdessä johtamisen asiantuntijan, Ossi Auran, kanssa. Ossi on hiljattain julkaissut yhdessä Tomi Hussin kanssa raportin, joka käsittelee johtamisen ratkaisevaa merkitystä organisaatioiden oppimisen tukemisessa. Tällä kertaa keskitymme erityisesti lähijohtajiin – niihin arjen esihenkilöihin, jotka tukevat ja mahdollistavat työntekijöiden itseohjautuvaa oppimista.

Pohdimme, miten ylimmän johdon, keskijohdon ja lähijohtajien vastuut eroavat toisistaan, kun puhutaan oppimiskulttuurin johtamisesta. Esihenkilöiden rooli on ratkaiseva, vaikka työelämässä vaaditaan yhä enemmän itseohjautuvuutta. Keskustelemme siitä, miten esihenkilöt voivat luoda tilaa työntekijöiden autonomialle samalla kun he tukevat yhteisiä oppimistavoitteita. Voiko itseohjautuvuuden ja vahvan lähijohtamisen välinen suhde olla synergiassa, eikä ristiriidassa?

Ossi jakaa kanssamme laajan datansa ja tutkimustuloksensa johtamisen ja oppimisen välisestä yhteydestä. Keskustelemme myös siitä, mitä taitoja tämän päivän esihenkilöiltä vaaditaan, jotta he voivat ohjata itseohjautuvia tiimejä onnistuneesti. Lisäksi pohdimme, miten tekoäly ja teknologia tulevat muuttamaan oppimisen johtamista ja mitä tämä tarkoittaa tulevaisuuden esihenkilöiden roolin kannalta. Miten johtajat voivat itse varmistaa jatkuvan oppimisensa ja pysyä ajan hermolla nopeasti muuttuvassa työelämässä?

Tässä jaksossa tutkimme korkeakoulujen ja oppilaitosten muuttuvaa roolia oppimisen ekosysteemeissä, joissa itseohjautuvuus ja elinikäinen oppiminen ovat keskeisiä elementtejä. Pohdimme, miten oppilaitokset voivat sopeutua nopeasti muuttuvaan maailmaan ja tukea oppimista tavoilla, jotka valmistavat yksilöitä tulevaisuuden haasteisiin. Korkeakoulut eivät ole enää pelkkiä tiedon jakamisen paikkoja, vaan ne voivat toimia laajempina oppimisympäristöinä, joissa kehitetään kriittistä ajattelua ja uusia taitoja elinikäiseen oppimiseen.

Keskustelussa pureudumme erityisesti siihen, miten korkeakoulut ja yritykset voivat tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä, luoden joustavia ja ketteriä oppimiskulttuureja. Miten yritykset voivat tarjota opiskelijoille käytännön haasteita, jotka tukevat oppimista ja tuovat arjen haasteet osaksi opintoja? Toisaalta, miten korkeakoulut voivat tukea yrityksiä tuomalla uusia innovaatioita ja tutkimustuloksia käytäntöön? Tämä yhteistyö rikastuttaa molempia osapuolia ja luo pohjaa tulevaisuuden menestykselle.

Pohdimme myös, miten tämä symbioottinen suhde voi rakentaa kokonaisvaltaisen oppimisympäristön, joka tukee sekä yksilöiden että organisaatioiden jatkuvaa kehittymistä. Korkeakouluista voi tulla yritysten strategisia kumppaneita, jotka eivät ainoastaan vastaa nykyisiin haasteisiin, vaan ennakoivat tulevaisuuden kehitystä ja luovat yhdessä uusia innovaatioita, jotka vahvistavat yhteiskuntaa ja organisaatioiden kilpailuetua.